Three top orchestras in different genres, Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra and the Finnish Baroque Orchestra (FiBO) gather together in a unique concert with soprano Helena Juntunen. Each orchestra offers the best from their core repertoire, and at the end of the concert, the versatile musicians unite their forces in the groovy and pulsating work Fearful Symmetries by John Adams, led by conductor René Bosc. The fast paced piece is the perfect pair for its tailored Buster Keaton themed video art. Adams has explained that his work mixes the bravura of a big band with the glittering sheen of techno pop and the finesse of a symphony orchestra....
read more
Three top orchestras in different genres, Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra and the Finnish Baroque Orchestra (FiBO) gather together in a unique concert with soprano Helena Juntunen. Each orchestra offers the best from their core repertoire, and at the end of the concert, the versatile musicians unite their forces in the groovy and pulsating work Fearful Symmetries by John Adams, led by conductor René Bosc. The fast paced piece is the perfect pair for its tailored Buster Keaton themed video art. Adams has explained that his work mixes the bravura of a big band with the glittering sheen of techno pop and the finesse of a symphony orchestra.
But it is Helena Juntunen that really shows her versatility, diving into jazz rhythms directly from the tragic expressionism of Vivaldi’s famous aria Sposa son disprezzata, and further into the acrobatic nonsense humor of Unsuk Chin’s snagS&Snarls, together with Avanti. snagS&Snarls is based on Lewis Carroll’s books about Alice, whose exhilarating worlds also inspired the composer to write the opera Alice in Wonderland. Carroll’s linguistic wealth and Chin’s manner of savouring it are not very far from the Baroque rhetoric, the precise mediation of text and emotion. The different territories of the orchestras – Baroque, contemporary music and jazz – intersect in many ways in this concert.
Italy has produced legendary composers from the Renaissance up to the 20th century. The Italian masters of new music include e.g. Luigi Nono, Luciano Berio and Franco Donatoni, of whom we will hear Concertino nro 2 (1993). In its own way, it continues the concerto tradition, a genre developed largely by Antonio Vivaldi. The prelude from the opera Dorilla in Tempe, performed by FiBO, is really a three-part concerto for orchestra. Vivaldi’s concert style, made firm through repetitions, and Donatoni’s minimalistic Concertino for five synthesisers have surprising similarities. In the prelude from Dorilla in Tempe one can also distinguish a familiar theme from the Four Seasons.
Baroque and jazz are united by improvisation, an applied stance in relation to the work. The freedom of the musician and the composed material are interlaced in both genres. In the 1950s, Duke Ellington and Billy Strayhorn composed a 12-piece suite that explored the rich characters of Shakespeare’s plays. Now UMO Helsinki performs the first piece of the suite, Such Sweet Thunder, which is based on the most common chord progression in jazz music, blues.
In addition, Helena Juntunen has picked two songs from the jazz standard treasure chest, which have been arranged for this performance by Kimmo Lintunen, who conducts UMO Helsinki in the concert. Opposite from jazz standards in general, neither of the songs are originally musical or movie soundtracks. Stormy Weathers was heard for the first time in Harlem’s Cotton Club performed by Ethel Waters in 1933, and it has been interpreted by e.g. Billie Holiday, Ella Fitzgerald and Frank Sinatra. Pairing with the unhappy love song is the uninhibitedly pink love dream made immortal by Frank Sinatra, Polka Dots and Moonbeams. It is one of the most recorded jazz standards, and also popular among instrumentalists.
Program:
Franco Donatoni: Concertino nro 2Antonio Vivaldi: Alkusoitto oopperasta Dorilla in TempeAntonio Vivaldi: Sposa son disprezzataUnsuk Chin: snagS&SnarlsDuke Ellington: Such sweet thunderJimmy Van Heusen: Polka Dots and MoonbeamsHarold Arlen: Stormy WeatherJohn Adams: Fearful Symmetries
Helena Juntunen, sopranoAvanti!UMO Helsinki Jazz OrchestraFinnish Baroque OrchestraKirmo Lintinen, conductorRené Bosc, conductor
Kolme eri alojen huippuorkesteria Avanti!, UMO Helsinki Jazz Orchestra sekä Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) kokoontuvat ainutlaatuiseen yhteiskonserttiin sopraano Helena Juntusen kanssa. Kukin orkesteri tarjoaa ydinohjelmistonsa parasta antia, ja konsertin päätteeksi muuntautumiskykyiset muusikot yhdistävät voimansa kapellimestari René Boscin johdolla John Adamsin groovaavasti sykkivässä teoksessa Fearful Symmetries. Sen vauhdikkuus on täydellinen makupari teokseen räätälöidylle Buster Keaton -videoteokselle. Adams on kuvannut, että teoksessa yhdistyvät big bandin hehku, teknopopin kimallus ja sinfoniaorkesterin tyylikkyys.
Muuntautumiskykyään osoittaa ennen kaikkea Helena Juntunen, joka heittäytyy Vivaldin kuuluisan Sposa son disprezzata -aarian traagisesta ilmaisuvoimasta jazzin pauloihin sekä Unsuk Chinin snagS&Snarls-teoksen akrobaattiseen nonsense-huumoriin yhdessä Avantin kanssa. snagS&Snarls perustuu Lewis Carrollin Liisa-kirjoihin, joiden aivoja kutkuttava maailma inspiroi säveltäjän kirjoittamaan myös Liisa Ihmemaassa -oopperan. Carrollin kielellinen rikkaus ja Chinin tapa herkutella sillä ei ole kovin kaukana barokin ajan retorisuudesta, tekstin ja tunteiden tarkasta välittämisestä. Orkesterien reviirit barokki, nykymusiikki ja jazz leikkaavatkin konsertissa toisiaan monin tavoin.
Italia on tuottanut legendaarisia säveltäjiä renessanssista 1900-luvulle. Uuden musiikin italialaismestareihin kuuluvat muun muassa Luigi Nono, Luciano Berio sekä Franco Donatoni, jolta nyt kuullaan Concertino nro 2 (1993). Se jatkaa omalla tavallaan konserton perinnettä, lajityypin, jonka huomattava kehittäjä oli Antonio Vivaldi. FiBOn esittämä alkusoitto Dorilla in Tempe -oopperaan on oikeastaan kolmiosainen konsertto orkesterille. Vivaldin toiston napakoittamassa konserttotyylissä ja Donatonin viidelle syntetisaattorille säveltämän Concertinon minimalistisissa sykäyksissä on yllättäviä yhtäläisyyksiä. Dorilla in Tempe -alkusoiton loppukaneettina voi myös erottaa tutun teeman Neljästä vuodenajasta.
Barokkia ja jazzia yhdistää improvisaatio, soveltava suhde teosmateriaaliin. Muusikon vapaus ja valmiiksi sävelletty lomittuvat molemmissa genreissä. Duke Ellington ja Billy Strayhorn sävelsivät 1950-luvulla 12-osaisen sarjan, joka tutkailee Shakespearen näytelmien rikkaita henkilöhahmoja. Nyt UMO Helsinki esittää sarjan ensimmäisen osan Such Sweet Thunder, jonka pohjana on jazzmusiikin yleisin sointukierto, blues.
Tämän lisäksi Helena Juntunen on poiminut jazzstandardien aarrearkusta kaksi laulua, jotka UMO Helsinkiä konsertissa johtava Kirmo Lintinen on sovittanut tätä esitystä varten. Toisin kuin jazzstandardit yleensä, kumpikaan kappaleista ei ole alunperin musikaali- tai elokuvasävelmä. Stormy Weather kuultiin ensi kerran Harlemin Cotton Clubilla Ethel Watersin esittämänä 1933, ja sitä ovat tulkinneet niin Billie Holiday, Ella Fitzgerald kuin Frank Sinatrakin. Onnettoman rakkauslaulun parina on estottoman vaaleanpunainen lemmenunelma, Frank Sinatran kuolemattomaksi tekemä Polka Dots and Moonbeams, joka on yksi eniten levytetyistä jazzstandardeista ja myös instrumentalistien suosiossa.
Ohjelma:
Franco Donatoni: Concertino nro 2Antonio Vivaldi: Alkusoitto oopperasta Dorilla in TempeAntonio Vivaldi: Sposa son disprezzataUnsuk Chin: snagS&SnarlsDuke Ellington: Such sweet thunderJimmy Van Heusen: Polka Dots and MoonbeamsHarold Arlen: Stormy WeatherJohn Adams: Fearful Symmetries
UMO Helsinki Jazz Orchestraa johtaa Kirmo Lintinen.Orkesterien yhteisnumeron johtaa René Bosc.
show less
